Lauantaina tuli sitten istuttua bussissa aika monta tuntia. Ihmettelen aika paljon sitä, miten kivuttomasti se meni!

Lähtö oli mulla 5.50 kotoota, piti ehtiä kuuden ratikkaan ja sillä Paavo Nurmen patsaalle. Sieltä bussi starttasi 6.30. Kurvattiin Pukinmäen Essolta hakemassa suurin osa porukkaa ja sitten eikun hanaa! Pari pysähdystä vaan ennen Oulua ja siellä oltiin hyvissä ajoin ennen matsia.

Järjestelyt matsissa oli todella päin honkia... minkäänlaisia turvatarkastuksia esim. ei ollut. Turhaan piilottelimme lämmike-pullot niin hyvin ;-) Mutta huolestuttaa, mitä kaikkea OLISIMME voineet sinne sisään viedä. Meillä kuitenkin oli isot kassit ja reput mukana. Niissä nyt ei ollut muuta kuin soittimia, lakanoita ja tietty reissunalle Vekku. Mutta joku toinen faniporukka olisi varmasti päässyt soihtuineen ym. sisään.

Muutenkin kaipasin todella omaa katsomo-osaa. Pyynnöstä huolimatta sellaista meille ei oltu järjestetty vaikka sellainen pitäisi olla. Kiva oli seistä siinä sitten oululaisten ympäröimänä ja järkkäreitä tietenkään ei mailla eikä halmeilla. Vähän turvaton olo. Mut kun olemme leppoisaa väkeä, emme antaneet oululaisten pallinaamojen provosoinnin millään lailla vaikuttaa itseemme ja näin vältyttiin tappeluilta. Edelleen mietin sitä, mitä ens vuonna tulee tapahtumaan, jos meininki siellä ei muutu ja kun vieraaksi tulee esim. Lahden tai Hjk:n kannattajia. Huh huh...

Pelin sinänsä oli hienoinen pettymys ja niinhän siinä kävi, että Oulu nousi Veikkausliigaan. Me jäimme nuolemaan näppejä... Henk.koht. pettymys ei ollut suuri mutta kun tiesi, miten pelaajat sitä halusivat ja seurakin niin se harmitti. Mutta: ensi vuonna sitten uusi yritys!

Paluumatkalla saimmekin mukavasti lisää väkeä bussiin kun koko joukkue taustavoimineen tuli kyytiin mukaan. Ja kun pienen tankkauksen ja ruokailun jälkeen pahin pettymys oli ohi niin puheensorina oli jo melkoista ja menokin aika hulvatonta. Matka meni kotiinkin päin siis erittäin hyvin ja nopeasti siinä jutellessa ja asioita pohtien.

Kotona olin aika tasan kahdelta yöllä. Sain bussissa kyydin melkein kotiovelle saakka, hieno juttu, ettei tarvinnut pitkään pimeässä yössä kävellä. Kotona istuessa tuntui vielä, että heiluisin puolelta toiselle. Hauska ilmiö, mikä veneilyn jälkeenkin tulee. Mutta ei ihme kun sentään about 15 tuntia bussissa istumista!

Nyt on joukkueella ansaittu syys-talviloma ja harjoitukset alkavat taas joulukuussa. Harjoituspelit varmaan tammikuussa. Siihen saakka pitäisi sitten pärjätä!