Näin äitienpäivän lähestyessä täytyy vähän pohtia sitä, että millainen äiti sitä oikein on. Olenko ns. normiäiti vai poikkeanko jotenkin. Ja jos poikkean, onko se hyvä vai huono asia. Mikä oikeastaan on normiäiti? Kotiäiti? Uraäiti? Monen lapsen äiti?

Tänään olin töiden jälkeen heti matsissa, taas :-) Meidän junnuilla oli Suomen Cupin matsi (4. kierros) tamperelaista II divarijengiä TPV:tä vastaan ja sehän piti mennä katsomaan! Huomenna olisi edustusjoukkueen ensimmäinen kotiottelu tältä kaudelta mutta samaan aikaan on tyttären kisat ja eiköhän liene selvää, että sinne tämäkin äippä suunnistaa. Liityn sitten kavereiden joukkoon illemmalla. Lähdetään vähän baanalle, skoolataan Atlantis-konjakki vihdoin ja katsellaan, mitä ilta tuo tullessaan. Sunnuntai onkin sitten äitienpäivä ja varmaan menee hyvin verkkaisesti se päivä. Maanantaina olisi tarkoitus mennä katsastamaan II divaripeli KäPa-LPS. KäPassa pelaa mun ehdoton suosikkipelaaja tätä nykyä ja pitäishän se hänen kuntonsa käydä "tarkistamassa". Keskiviikkona suunnistetaankin sitten Klaukkalaan, missä Atlantiksen edustus kohtaa ensimmäisessä Suomen Cupin pelissään NJS:n. Torstaina vaihdetaan lajia ja kävästään kuuntelemassa toisia "meijän poikia" Tavastialla.Otin perjantainkin vapaapäiväksi, jos vaikka konsertti venyy... ;-))) Perjantaina sentään taas huomioidaan perhettä ja mennään katsomaan Da Vinci -koodi -leffaa. Oikein ensi-iltaa, vau! Sitten voikin taas lauantaina hyvällä omalla tunnolla lähteä reissuun ja kohti Mikkeliä, missä Atlantiksella peli.

Voilá, viikko on hujahtanut ja normiäiti miettiin hiljaisessa mielessään normiuttaan.Ei ihan taida normia olla meikäläisen elämä mutta toisaalta, olen varmasti koko ajan tyttären tukena ja hoidan äitiyteen kuuluvat hommat. Eli olen sittenkin normi? Haluanko olla?

Ehkäpä tyydyn olemaan oma itseni ja sitä myötä tyttärelleni se maailman paras äiti hassuine harrastuksineni.