Nimittäin flunssa! Tytär sitä sairastikin koko viikon ja mullakin se salakavalasti iski ensin yskänä mutta eilen, lauantaina nousi oikein kunnon kuumekin!! Just se päivä, että olisin ollut menossa matsiin (Suomen Cuppia, Akatemia vs. SAPA) ja matsin jälkeen A:n ja T:n kanssa pämppäilemään kaupungille, piiiiitkästä aikaa. Voihan möhköfantti!!!! Kuume tosiaan nousi mulle epätavallisiin korkeuksiin, yli 38. Ja eihän siinä sitte enää pystyssä pysystty ja kuumehoureetkin valtasivat ajatukseni. Pikkasen levoton yö!!! Siippaa käy sääliksi, meni tänään jo klo 7 töihin :-/

Mut kyllä tää kai tästä. Yskin keuhkoni pihalle ja lääkkeillä kuume alas... Jos vaikka pääsiäisenä oliski sit taas jalkeilla!!!!

Miesten suhtautumista vaimojen sairasteluun tuli taas eilen ihmeteltyä. Kun aamulla mittasin ja totesin kuumeen niin siitä alkoi Siipan mökötys. Ihmettelin asiaa ja hän vaan tiuskasi, että kumman usein sairastelen ja aina on sitä ja tätä. Itse kun on sellainen teräsmies, ettei paljoa sairasta niin ihmettelee mun koko-ajan-sairastelua. No joo, onhan tää tosiaan kolmas flunssa tänä talvena mut sou??!! Ilmeisesti taas "hienovaraisesti" vihjasi mun lihavuuteen ja siihen, etten oo saanut laihdutettua. Mut miks just nyt ku oon kipeänä ja tarttis vähän sitä hoivaa ja silittelyä? Eikö miehet tosiaan tajua?? Vai esiintyykö tätä vaan meillä? Nopealla kyselyllä sain kyllä sympatiaa ja vastauksia, että kaikki miehet reagoi vaimojen sairasteluun tuolla tavoin. En siis ole yksin tässä asiassa. Lohduttaako? No ei!!! Onneks illalla sitten kun kaaduin kekäleenä sänkyyn, Siippa sentään tuli peittelmään ja toi pyynnöstä jopa vesipullon minulle. Kaippa tää siis tästä!